Voiko Suomen Poliisiin (enää) luottaa? Case: Harto Pönkä

Olen vuosikausia tehnyt töitä digitaalisessa ja sosiaalisessa mediassa, kohdaten monenlaisia häiriköitä. Joskus trollaajien hyvän maun raja kuitenkin ylittyy, kuten Harto Pönkän kohdalla kävi joulukuussa 2016.

Pönkä ei ainoastaan kopioinut henkilökohtaista valokuvaani ja profiilikuvaani, vaan teki minua kohtaan henkilökohtaista kiusaa niin henkilökohtaisessa blogissaan kuin Twitter-tilillään kopioiden tekijänoikeussuojatun valokuvani ja levittäen henkilökohtaisesti suunnattua halveksuntaa minua kohtaan yksilönä, kateellisena Twitterin seuraajamäärästäni ja siitä, ettei hän itse ole kyennyt vastaavaan suoritukseen. 

Hänen tapansa hyökätä minua vastaan oli siis kopioida tekijänoikeussuojattu valokuvani, kirjoittaa ja levittää mustamaalaavaa tietoa minusta ilman minkäänlaisia todellisia faktoja tai tuntematta minua ihmisenä (emme ole koskaan tavanneet Internetin ulkopuolella). Näin hän teki niin Twitterissä kuin henkilökohtaisessa blogissaan. Jokainen täysjärkinen Twitter-käyttäjä on varmasti tietoinen siitä, että Twitter on globaali mikrobloggauspalvelu ja samalla joukkotiedotusväline. Twitterissä kaikki jaettu tieto on julkista (silloin kun käyttäjällä on julkinen profiili) ja kaikkien käyttäjien vapaasti saatavilla. Harto Pönkän hyökkäävä käytös minua kohtaan Twitterissä johti siihen, että blokkasin hänet kyseisessä some-alustassa ja tämän lisäksi Facebookissa, LinkedIn:ssä ja YouTubessa joulukuussa 2016. Kaksi viikkoa siitä kun olin hänet somessa blokannut, hän kirjoitti ensimmäisen blogi-kirjoituksensa otsikolla “Tästä tunnistat Twitter-seuraajien ostajat”, jossa hän viittasi mm. minun Twitter-tiliini @annemariayritys. Tätä kirjoittaessani hän on muokannut 20.12.2016 julkaisemaansa blogikirjoitusta useamman kerran. 

Varmistaakseni valokuvieni tekijänoikeuksia keskustelin maaliskuussa 2017 Kopiosto ry:n tekijänoikeusasiantuntijan kanssa Tampereella järjestetyssä valokuvien tekijänoikeusseminaarissa. Kopiosto ry:n tekijänoikeusasiantuntijan maaliskuussa 2017 minulle henkilökohtaisesti antaman suullisen lausunnon mukaan myös kuvaruutukopio tekijänoikeuksilla suojatusta valokuvasta on kopio. Yksityiseen käyttöön valokuvia saa vapaasti kopioida, mutta ilman valokuvaajan suostumusta hänen teoksiaan ei saa levittää julkisesti (poislukien mm. CC-lisenssoidut valokuvat, joissa valokuvaajan nimi ja valokuvan lähde mainitaan). Valokuvien tekijänoikeuksista ja erilaisista tekijänoikeusmerkinnöistä/-lisensseistä voi lukea lisää esimerkiksi Suomen lainsäädännöstä. Näin ollen Harto Pönkällä ei ole ollut missään vaiheessa oikeutta käyttää valokuvaani tai profiilikuvaani kotisivullaan tai Twitterissä, sillä valokuvani eivät ole CC-lisenssoituja ellen ole niissä erikseen sitä maininnut.

Vaikkei valokuvan teoskynnys ylittyisi, on hyvän tavan vastaista mennä kopioimaan toisten ihmisten yksityisiä teoksia ilman valokuvaajan erillistä lupaa silloin kun valokuva ei ole CC-lisenssoitu. Kaiken lisäksi asiayhteys, jossa Harto Pönkä valokuvani julkaisi kotisivullaan, oli selvästi tarkoitus vahingoittaa minun mainettani yksilönä. Hänellä ei ole oikeutta häiriköidä minua tai muitakaan ihmisiä Internetin välityksellä. Se, miten hän muista ihmisistä kirjoittaa ja puhuu, kertoo hänestä ihmisenä aika paljon. Hän syytti minua Twitterin sääntöjen rikkomisesta, vaikka itse rikkoi Twitterin sääntöjä hyökkäämällä itselleen tuntemattoman ihmisen kimppuun Twitterissä väittäen, että olen ostanut Twitter-seuraajia. Kaiken lisäksi hän ei toiminut yksin, vaan lisäsi twiitteihinsä @-merkillä muita ihmisiä ja yllytti siten myös muita minulle tuntemattomia ihmisiä mukaan kiusaamiseen. 

Poliisin ehdotuksesta otin Harto Pönkään yhteyttä sähköpostitse heinäkuussa 2017. En kyennyt ottamaan häneen yhteyttä aikaisemmin, koska olin niin järkyttynyt hänen käytöksestään. Otin häneen siis sähköpostitse yhteyttä vasta yli puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli kopionut kuvani ja kirjoittanut ensimmäisen blogikirjoituksensa, jossa hän käytti valokuviani ja vihjaili, että olen ostanut Twitter-seuraajia. Harkitsen asioita pitkäjänteisesti enkä toimi yhtä impulsiivisesti kuin hän näyttää toimivan. Minulla on myös paljon muuta tekemistä kuin käyttää aikaani Harto Pönkän kaltaisiin nettihäiriköihin. Tätä hän ei näytä ymmärtävän.

Toisin kuin hän henkilökohtaisessa blogissaan väittää, blokkasin hänet Twitterissä ja muissa sosiaalisissa medioissa siksi, että hän häiriköi minua täysin syyttä. Ottaessani yhteyttä Harto Pönkään sähköpostitse, syntyi tästä arvatenkin järkyttävä sanaharkka jossa Pönkä mm. toistamiseen tivasi minulta, mistä olen ostanut Twitter-seuraajia.

Kaiken lisäksi hän oli sitä mieltä, että voi halutessaan julkaista sähköpostikeskustelumme kaikkien ihmisten vapaasti luettavaksi vaikka nimenomaan kielsin häntä tekemästä niin. Yksityisiä sähköpostikeskustelujakaan kun ei halutessaan voi tuosta vain julkaista kaikkien vapaasti luettaviksi, varsinkaan ellei toinen osapuoli ole tähän antanut suostumustaan. En tiedä onko hän julkaissut sähköpostikeskustelumme, mutta ainakin hän rivien välistä luettaessa uhitteli tekevänsä niin. Hänen mielestään olin väärässä siinäkin asiassa, eli hän mielsi olevansa oikeassa joka asiassa: myös siinä, että yksityiset sähköpostiviestit hän voi halutessaan julkaista kaikkien ihmisten vapaasti luettavaksi. En varta vasten lähettänyt hänelle yhtäkään sellaista viestiä, jota en sallisi kaikkien ihmisten julkisesti luettavaksi. Itse asiassa pyysin häntä tuolloin ottamasta enää yhteyttä minuun, ja olen päättänyt olla vastaamatta mikäli hän vielä yrittää ottaa minuun yhteyttä. 

Lisäksi hän ei linkittänyt blogi-kirjoitustaan Twitter-tililleni @annemariayritys niin kuin olisi ollut oikeudenmukaista ja kohtuullista tehdä, vaan hän piti itsestään selvyytenä että voi käyttää ottamaansa kuvaruutukopiota teoskynnyksen ylittävästä valokuvastani kotisivullaan henkilökohtaisena mainosmateriaalinaan heittäessään lokaa niskaani, väittäen että olen ostanut Twitter-seuraajia.

Vasta kerrottuani, että poliisi kehotti minua ottamaan häneen yhteyttä ja poistamaan kuvan sivultaan, hän teki niin. Hän kuitenkin jätti ensimmäiseen blogikirjoitukseensa minusta kopioimansa profiilikuvani, jota hänellä ei ole lupa tehdä. Saatuaan poliisin raportin 23.4.2018 hän julkaisi tekijänoikeussuojatun valokuvani (kuvaruutukopion) uudelleen kotisivullaan. Tätä päivitystä 28.2.2020 kirjoittaessani hän on jälleen peittänyt valokuvan, mutta vanha profiilikuvani on edelleen näkyvillä hänen kirjoituksessaan. Tämän lisäksi hän julkaisi uuden jutun, johon oli lisännyt kopion poliisin esitutkintaraportista ja viittasi halveksivasti kirjoituksessaan ja kommenteissaan, kuinka ei muka tiennyt olenko minä Twitter-robotti vai en.

Harto Pönkän arviointikyvyn laadusta ja tunneälyn puuttumisesta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa (sosiaalisessa mediassa) kertonee myös se (täysin hänen omien sanojensa mukaan) ettei hän kykene erottamaan ihmistä robotista edes käytyään tämän kanssa henkilökohtaista keskustelua sähköpostitse. Näin hän kirjoitti toisessa blogikirjoituksessaan minusta, jossa käydään täysin avointa keskustelua minusta nimelläni. Kaiken kaikkiaan Harto Pönkän tapa kohdella minua on ollut vähättelevää: näyttää siltä, että minusta on tehty objekti.

Harto Pönkän toista blogikirjoitusta on tähän asti jaettu reilusti yli 120 kertaa Facebookissa ja uudelleentwiitattu joukkomediaviestin Twitterissä ties kuinka monta kertaa. Lisäksi saatuaan poliisin raportin ja kirjoitettuaan toisen blogikirjoituksensa minusta, hänen kontakteistaan/seuraajistaan ainakin yksi, tässä yhteydessä nimeltä mainitsematon henkilö, jakoi Twitterissä twiitin, jossa viitataan selkeästi siihen, että minä olisin rikkonut tekijänoikeuksia. Olen kopioinut kyseisen twiitin, jossa on selkeä viittaus ja linkitys Harto Pönkän julkaisemaan blogikirjoitukseen. Lisäksi olen kopionut Harto Pönkän molemmat blogikirjoitukset. Minun tuskin tarvitsee puolustautua twiittieni osalta: suurin osa käyttämistäni valokuvista on itse valokuvaamiani. Loput käyttämistäni valokuvista ovat joko CC-lisenssoituja tai sellaisia, joiden käytöstä olen maksanut.

Kuvitteleeko Harto Pönkä, että Suomessa on voimassa erillinen, vain häntä varten olemassa oleva tekijänoikeuslainsäädäntö? Harto Pönkän käytös Twitterissä johti siihen, että ryhmä suomalaisia kohdistivat minuun henkilökohtaisen ärtymyksensä. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö oli käynyt LinkedIn-profiilissani ja kopioinut osan profiilistani, julkaisi sen Twitterissä ja ilmaisi twiitissään: “Kaikista eniten naurattaa tämän rouvan tämä kohta hänen LinkedIn-profiilissaan”. Harto Pönkän ja hänen häirikköseurueensa vuoksi kiristin joulukuussa 2016 turva-asetuksiani Twitterissä siten, että Twitter suodattaa pois kaikki sellaiset minulle tulevat suorat twiitit, joita en halua nähdä. Tähän sisältyvät twiitit kaikilta ihmisiltä, joita en itse seuraa tai jotka eivät seuraa minua. Toki tämä rajoitti ja rajoittaa edelleen näkemääni sisältöä Twitterissä, mutten nähnyt Twitterissä tapahtuneen häiriköinnin jälkeen muutakaan vaihtoehtoa. 

Miksi käyttäisin aikaani kiusaavien twiittien lukemiseen (tuntemattomilta ihmisiltä) ja (tuntemattomien) ihmisten kanssa sosiaalisessa mediassa ml. Twitterissä riitelemiseen? Eikö meistä jokaisella ole tärkeämpääkin tekemistä kuin riidellä ihmisten kanssa digitaalisessa ja sosiaalisessa mediassa? Harto Pönkä kieltäytyi ottamasta vastuuta tapahtuneesta. Hän yllytti omalla toiminnallaan muita ihmisiä osallistumaan minun kiusaamiseen Twitterissä. Kävimme asiasta myös kiivasta sähköpostikeskustelua, jossa hän yritti muunnella totuutta mm. ehdottaen, että olen sekoittanut hänet toiseen henkilöön. Aika harva ihminen loppujen lopuksi häiriköi muita ihmisiä sosiaalisessa mediassa, joten Harto Pönkän kaltaiset ihmiset jäävät kyllä hyvin mieleen.

Rikosilmoitukseni esitutkintaraportin saatuaan Pönkä julkaisi julkisella kotisivullaan kirjoituksen viitaten siihen, ettei muka tiennyt olenko minä Twitter-robotti vai en. Senkin jälkeen, kun olimme käyneet asiasta henkilökohtaista keskustelua sähköpostitse. Koko keskustelu ja kommentointi on täysin ala-arvoista ja keskustelemani poliisin mukaan voisin tehdä asiasta uuden rikosilmoituksen. Sanoin huhtikuussa 2018 poliisille, ettei asia ole vaivan arvoinen tietäen millaiset Suomen poliisin resurssit ja käytännön toimet ovat. Kaduin tuolloin myös sitä, että olin tehnyt ensimmäisen rikosilmoituksen. Sanoin poliisille huhtikuussa 2018 arvanneeni, että tästä syntyy “kauhea soppa”. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin ollut alun perin reagoimatta häiriköintiin, kiusaamiseen ja yhteydenottoihin millään tavalla. 

On hyvin surullista, että kerta toisensa jälkeen rikolliset, persoonallisuushäiriöiset ja/tai kiusaajat voivat jatkaa toimiaan Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa, samalla kun uhrit joutuvat kärsimään heihin kohdistuvista rikoksista tai kun kiusaamisen ja väkivallan uhreja parhaillaan syytetään asioista, joihin he eivät ole syyllistyneet.

Minua poliisi opasti epäsuorasti raportissaan poistumaan kokonaan sosiaalisesta mediasta, vaikka minulla on satoja tuhansia kontakteja ja seuraajia eri some-kanavissa ympäri maailman. Tarvitsen tänä päivänä sosiaalista mediaa työntekoon, eli en voi poistua somesta. Sosiaalisesta mediasta on halutessaan mahdollisuus irtautua, oli asiaa käsitelleen poliisin kommentti raportissa. Häirikötkö saavat toimia ilman minkäänlaisia seurauksia? Voihan poliisin ammatistakin irtautua, jos tuntuu siltä ettei kykene hoitamaan työtehtäviään. Miksi minä poistuisin sosiaalisesta mediasta kiusaajien ja häiriköiden takia? Some-alustoilla tulisi olla jonkinlaiset keinot puuttua paremmin kiusaamiseen ja häiriköintiin, mutta hankalaa se on kun kyseisiin alustoihin on niin helppoa luoda jopa feikki-tilejä tänä päivänä. Toisekseen maailmassa on maita, joissa lainsäädäntö suhtautuu esimerkiksi vihapuheeseen eri tavalla kuin Suomessa tai Euroopan Unionissa.  

Olen käyttänyt vuosia aikaa sosiaaliseen mediaan ja asiantuntemukseni kehittämiseen. Kontaktini ja seuraajani sosiaalisessa mediassa, ml. Twitter, ovat ainakin 99%:sti muualta kuin Suomesta. Kaikki eivät näytä ymmärtävän, että on olemassa elämää myös Suomen rajojen ulkopuolella. Suomi on vain mikro-osa tätä maailmaa: Twitterissä on maailmanlaajuisesti arviolta n. 400 miljoonaa tiliä, joista vain 0,1% (n. 400.000) on suomalaisten käytössä.

En haluaisi mitenkään vähätellä julkisissa tai valtion tehtävissä ja viroissa olevia ihmisiä, mutta tuntuu olevan liiankin helppoa siirtää asioita lokerosta A lokeroon B ilman kunnollista asioiden käsittelyä, kun tietää että kuukausipalkka joka tapauksessa tipahtaa tilille säännöllisesti samana päivänä kuukausittain. Tämä tapahtuu Suomen Valtion verotuloilla, eli veronmaksajien kustannuksella. Tai sillä, että Suomen valtio ottaa lisää velkaa ja velkaantuu entisestään. Olisi toivottavaa, että näillä valtion kuukausipalkoilla työskennellessä saataisiin hoidettua työt kunnolla. Mistä minä yksityisenä ammatinharjoittajana tai yrittäjänä maksan veroja? Siitäkö, että poliisi ja muut viranomaiset hoitavat tehtävänsä hällä väliä-asenteella? Onhan se jo tiedossa, ettei Suomen poliisilla ole tarpeeksi resursseja käytössään, joten tässä asiassa täytyy puolustaa Suomen poliisia. 

Huom. Harto Pönkän subjektiivisia ajatuksia voi lukea hänen omalta kotisivultaan, jossa hän asiattomasti kirjoittaa minusta + on kopioinut henkilökohtaisen tuotokseni ja profiilikuvani. Harto Pönkä on omalla käytöksellään osoittanut halukkuutensa asian julkiseen käsittelyyn. Kaiken lisäksi Pönkä julkaisee kotisivullaan minun hänestä tekemänsä rikosilmoituksen esitutkintaraportin ja heittäytyy uhrin asemaan, vaikka hän on itse aloittanut ja aiheuttanut koko jupakan. Ihan niin kuin henkilö, joka kopioi toisen ihmisen tekijänoikeussuojattuja valokuvia, kirjoittaa ihmisistä vahingoittamismielessä ja häiriköi toista henkilöä sosiaalisessa mediassa olisi jotenkin rinnastettavissa uhriksi. Täysin naurettavaa käytöstä ja mieluiten olisin säästynyt tältä kaikelta, mutta kun kaikkea elämässä tapahtuvaa ei voi aina valita. En kuitenkaan suostu ottamaan syytä niskoilleni siitä, mitä toinen henkilö on minulle aiheuttanut. Harto Pönkän käytös on tässä asiassa ollut ala-arvoista ja toisen ihmisen vapautta rajoittavaa.

Ihmisten häiriköinti ja nettikiusaaminen ovat sellaisia asioita, joihin melko harvat ihmiset syyllistyvät. Olen keskustellut asiasta tähän päivään mennessä kolmen eri juristin kanssa. Poliisin päätös ei tarkoita sitä, etteikö Harto Pönkä olisi toiminut väärin. Se kertonee enemmänkin siitä, ettei poliisilla ole resursseja lähteä setvimään näin “vähäpätöisiä” asioita koska heillä on hoidettavanaan vakavampiakin asioita, rikoksia tai rikosepäilyjä. Lisäksi poliisin esitutkintaraportissa lukee selvästi, että voin kannella asiasta esim. eduskunnan oikeusasiahenkilölle tai halutessani viedä asian suoraan oikeuteen, ellei Harto Pönkä poista valokuviani kotisivultaan. Olen jo useampaan otteeseen pyytänyt häntä tekemään niin, mutta pyyntöni ei sitten millään näytä menevän hänellä jakeluun. Hän näyttää olevan haluton sopuun ja yhteisymmärrykseen kanssani. 

Kaiken kaikkiaan Pönkän asiaton toiminta ja minun mustamaalaamiseni henkilönä on maksanut minulle määrittelemättömiä summia rahaa puhumattakaan siitä, millaisia vaikutuksia hänen käytöksellään on ollut henkiseen hyvinvointiini.

Tähän asti käyttämäni aika/vaiva Harto Pönkän nettihäiriköinnin takia:

-Jouduin kiristämään turva-asetuksiani Twitterissä ja blokkaamaan hänet useista some-kanavista, koska hän häiriköi minua

-Olen soittanut Harto Pönkän takia poliisille ainakin kolme kertaa

-Olen soittanut Rikosuhripäivystykseen Harto Pönkän takia ainakin kolme kertaa

-Olen keskustellut kolmen eri juristin kanssa Harto Pönkän takia

-Olen yrittänyt saada useita hakukoneita, ml. Google, poistamaan Harto Pönkän jakamia hakutuloksia minusta (hänen kaksi blogikirjoitustaan, jotka sisältävät niin profiilikuvani kuin lukuisia viittauksia minuun nimelläni). EU:n tietosuojalainsäädännön kiristyksen jälkeen hakutulokset saattaa saada poistettua, mutten tähän päivään mennessä ole vielä ehtinyt paneutumaan asiaan. Helpoiten asia hoituisi, jos Harto Pönkä suostuisi poistamaan kirjoituksensa ja viittauksensa minuun, ml. profiilikuvani, joka hänellä edelleen on blogikirjoituksessaan. 

-Osallistuin erikseen valokuvan tekijänoikeusseminaariin maaliskuussa 2017, vaikka olin kesäkuussa 2016 saanut ammatillisen opettajan paperit kaikkien muiden tutkintojeni lisäksi (Restonomi AMK, viiniasiantuntija, MBA, sijoitusasiantuntija, useat kielitutkintoni) ja käyttänyt aikaani tekijänoikeusasioihin perehtymiseen pedagogisten opintojeni aikana)

-Turhiin sähköpostikeskusteluihin Harto Pönkän kanssa, joista ei ollut yhtään mitään muuta hyötyä kuin se, että hän näytti nauttivan kiusaamisestani ja yritti kontrolloida minua, kuvitellen, että hän on minua fiksumpi ja että tietää kaikesta kaiken

-Kymmeniä tai jopa satoja tunteja opiskelua aiheesta haasteelliset ihmiset, jotta ymmärtäisin paremmin, miksi jotkut ihmiset nauttivat siitä, että yrittävät hallita muiden ihmisten elämää 

-Tämä blogikirjoitus. Huom. Harto Pönkä ei ole ainoa ihminen Suomessa tai maailmassa, jolla on sananvapaus. Tosin suurin osa ihmisistä ymmärtää sananvapauden merkityksen ja sen sisältämän vastuun

-Ilmoitin Harto Pönkälle jo keväällä 2018, etten lue enää yhtään hänen lähettämäänsä sähköpostiviestiä. Tästä huolimatta hän lähetti minulle hiljattain taas kerran sähköpostia. Olen kopioinut ja tallentanut kaikki Harto Pönkän minulle lähettämät sähköpostiviestit. Osan niistä olen lähettänyt poliisille.

Kuka laskee euroissa sen, mitä muita ihmisiä häiriköivä henkilö aiheuttaa uhrin elämään? En tunne Harto Pönkää henkilökohtaisesti, enkä ole kiinnostunut tuntemaan häntä, varsinkaan hänen käytöksensä ja toimiensa perusteella.

P.s. Twitter-seuraajien ostaminen ei ole Suomen lainsäädännön mukaan rikos, vaikka se epäeettistä ja moraalitonta onkin, varsinkin jos sosiaalisen median käyttäjät ostavat seuraajia, joiden identiteetti on varastettu kuten esimerkiksi USA Today raportoi tammikuussa 2018: Concerns over ID theft and fake Twitter followers lead to New York State probe. 

Suomen lainsäädännön mukaan rikoksia ovat sen sijaan mm.:

-Kidutus ja pahoinpitely (myös henkinen kidutus ja pahoinpitely)

-Kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen

-Vainoaminen

-Kotirauhan rikkominen ja viestintärauhan rikkominen

-Vihapuhe (joukkotiedotusvälinettä käyttäen)

-Varkaus

-Tekijänoikeusrikos

-Viestintäsalaisuuden loukkaus

 

Kirjoitusta päivitetty 28.2.2020

 

Anne-Maria Yritys

 

 

 

 

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.